Keikkapäiväkirja: Pressitilaisuus 2008 -kevät-/kesäkiertue

[Rantanen]

Keikkapäiväkirja: Pressitilaisuus 2008 -kevät-/kesäkiertue

Raportteja reissusta perinteiseen tapaan. Myös kuvia silloin kun muistetaan. Älkää unohtako myöskään reaaliaikaisempaa mobiiliblogia osoitteessa www.royalartistclub.com/Terasbetoni

[Rantanen]

Helsinki, Tavastia, 19.3.2008

Edellinen Teräsbetoni-keikka oli ollut elokuussa. Jestas, että siitä oli aikaa. Niinpä nälkä päästä tien päälle (tai siis keikoille, ei niinkään keikkaratsuun) oli käsittämättömän kova. Yleensä vähissä olevaa jännitystäkin oli liikkeellä. Pääasiallinen fiilis pursui kuitenkin intoa. Levykin ulos samana päivänä, vihdoinkin.

Rutiinit olivat tavanomaisia. Keikkaratsu oli meidän käyttöömme uusi, mutta samanhenkinen Sprinter kuin ennenkin. Tosin lisävarusteilla ei juhlittu: pleikkareista ei puhettakaan, kun cd-soitintakaan ei löytynyt. Olimme lähtöpaikalla Pirkkalassa Lehtisen kanssa sovitusti yhdeltätoista, jätkät myöhästelivät parikymmentä minuuttia. Suuri osa kamoista olikin näin tauon jälkeen jo mukana, varsinkin kun uusia laitehankintojakin oli tehty. Krankin kitarakaapit jätettiin kyydistä, sillä Tavastialle oli tulossa juhlallisen näköinen Marshall-pino. Tavaratila vaikutti silti kumman täydeltä, nähtäväksi jää miten koko kattaus sinne mahtuu.

Ajomatka Helsinkiin tuntui pitkältä, vaikka se ei asteikollamme sitä todellakaan ole. Häiskiäkin on nähnyt kuitenkin viime aikoina, niin juttujakaan ei kerrottavaksi riittänyt tuntikaupalla. Ja niin, porukkaanhan kuuluu taas seuraavat henkilöt:

- Ahola: laulu ja basso
- Järvinen: kitara
- allekirjoittanut: kitara
- Kuokkanen: rummut
- Lehtinen: kuskaus
- Tuomainen: tekniikka
- Knuutinen: miksaus.

Helsinkiin saavuttiin sittenkin ajallaan ja heitimme kamat sisään. Kävimme pikalounaalla (hajaannuimme kebabille ja meikäläisen & Aholan valintaan kiinalaiselle) ja ryhdyimme pystyttämään. Rennoissa tunnelmissa mentiin, laitteita vähän kokeiltiin samalla ja ongelmia ei juuri kohdattu. Sitten pitkä soundcheck vähän biisejä reenaten ja kuudelta valmista. Oma fiilis oli vähän kyseenalainen; näpit eivät tuntuneet oikein tottelevan.

Porukka hajaantui checkin päätyttyä, itse painelin Lehtisen kanssa Ilvekseen parille tuopille ja sitten käytiin vielä Chelseassa yhdellä. Sitten takaisin Tavastialle, missä fiilis alkoi takahuoneessa nousta. Aika perusmeiningiltä homma tuntui taas tuossa vaiheesa, mutta takaraivossa poltteli ajatus siitä, osaanko biisit tarpeeksi hyvin.

Nahkaa jalkaan ja lavalle. Väkeä riitti ja fiilis kasvoi! Oikeastaan ei taas osaa juurikaan kuvailla, mitä tapahtui, mutta hyvinhän se keikka meni. Alussa ja uusien biisien aikana (4 sellaista soitimme) yleisö tyytyi vähän hämmentyneenä tölläämään, mutta sitten meininki räjähti kun vähän potkittiin. Eturivissä oli taas japanilaisia faneja, jotka kuulemma olivat lentäneet Suomeen keikkamme takia. Käsittämätöntä! Soitto kulki ihan ok-tasoisesti, mutta rutiininpuute pakotti koko ajan vilkuilemaan otelautaa, mikä vähän kismittää. Mutta tästä se lähtee! Hieno meininki ja mahtavaa päästä taas kiinni keikkailuun.

Onnistunutta keikkaa ja levynjulkaisua juhlistettiin kevyesti takahuoneessa ja sitten lähes tyhjässä Infernossa. Aamulla vähän huomasi juhlinnan, mutta takaisin päästiin lähtemään suunnitellusti kahdentoista-roudauksen jälkeen.

Hienoa, mutta tästä se vasta lähtee. Viikonloppua odottaa jo innolla!

[Rantanen]

Kotka, Amarillo, 21.3.2008

Alkavan kiertueemme nimeksi valikoitui tosiaan jo Tavastian-matkalla otsake "Pressitilaisuus 2008", vaikka muitakin ehdotuksia toki ratsun lailla laukkaavat mielemme tuottivat. Syytähän ei tarvitse kaukaa etsiä, iltapäivälehtien toitottama Viisukarsinnan jälkeinen pressitilaisuus kun huvittaa vieläkin. Bensaa liekkeihin.

Pressitilaisuus jatkui Kotkassa ja Juvalla. Kolme keikkaa viikossa palauttaa taas rokkielämän mieleen, mikä julistettakoon hienoksi asiaksi. Kotkaan lähdettiin ajallaan ja matka sujui perinteisissä merkeissä. Valtasimme taasen Lehtisen seuraksi etupenkin Tuomaisen kanssa ja huono huumori juhli. Pitempien ajomatkojen jälkeen on suuria vaikeuksia puhua normaalilla tapaa normaalien ihmisten kanssa. Yhdellä lounaspysähdyksellä myöhästyimme vain olemattoman vähän Kotkasta, mihin ei edes kiire olisi ollut, sillä PA-häiskä pääsi paikalle vähän suunniteltua myöhemmin.

Amarillon vanha roudausovi oli remontin tms. takia poissa käytöstä, joten roudausmatka oli pitkä. Onneksi paikalla oli myös apukäsiä ja homma kävi ongelmitta. Lava olikin parempi kuin muistelimme ja mahduimme sinne ns. aivan hyvin. Soundcheck venähti kamojen kera säätämisen takia hemmetin pitkäksi, joten välissä ehti mm. kävelylenkkeillä (Ahola&Kuokkanen) sekä nauttia ruokaa. Ja jäädytetyt tuopit, joista kyllä pitkä plussa Amarillolle. Palvelukin pelasi eikä santsibisseä tarvinnut maksaa, joten hyvä meininki!

Tsekki saatiin kuntoon vasta illan jo koitettua. Sitten valloitimme takahuoneen, missä kulutettiin haastattelun merkeissä luppoajat. Ja lavalle. Kotkan meininki toimi taas. Bändinkin meininkivaihde oli päällä, mutta soittopuoli tuntui vähän tökkivän, varsinkin allekirjoittaneella. Ehkä negatiivinen huippu (=pohja?) oli se, kun vedimme Järvisen kanssa molemmat Missä miehet ratsastaa -tuplaliidin aivan päin helvettiä. Sapetti kosolti oma soitto vielä keikan jälkeenkin, vaikka muuten tunnelma oli hyvä.

Keikan jälkeen kirmasin takahuoneen kautta baariin morjestamaan serkkutyttöä. Seuraavassa hetkessä Tuomaisen hotellihuoneessa olikin käynnissä useamman hengen jatkot. Asioita tapahtuu. Meininki oli hulvaton ja hämärä - kuin vanhoina hyvinä aikoina. Näin sitä pitää toimia.

[Rantanen]

Juva, Hotelli Juva, 22.3.2008

Aamu starttasi hieman Grönholmin merkeissä. Eiku minkä se oli. Kankkusen. Raahauduimme Lehtisen kanssa kuitenkin syömään miesten aamiaista ja kävelimme vielä R-kioskille raitistelemaan. Melkein pari korttelia! Tapoimme aikaa, kunnes tuli puolipäivä ja roudausaika. Myöhästyin vähän kyllä roudauksesta suihkun takia, pahoittelut.

Roudauksen jälkeen kohti Juvaa lähdettiin hilpeissä tunnelmissa. Tuomainen oli nukkunut puolisentoista tuntia ja taikoi jostain meille käteen lonkerot. Alkumatka lounastauolle asti pysyi vielä hanskassa, mutta sitten Mikkeliä kohti ajaessa hauskuus venyi jo äärimmäisiin mittoihin. Ainakin etupenkillä, takapenkkiä taisi jo hieman välillä ilonpitomme kiristääkin. Lauloimme paljon ja juttu lensi. Mahtavaa ja parasta, hauskimpia matkantaittoja ikinä.

Juvan lähestyessä en enää huolinut Tuomaisen tarjoamaa olutta. Piti skarpata. Perillä roudasimme kamat sisään ja ryhdyimme pikku hiljaa kasailemaan. Vastaanotto oli taas kohdallaan, kuten Juvalla aina. Voileipiä riitti, koska kokki oli tulossa vasta seitsemältä. Omistaja-Vesku kävi toki itsekin bändin toivottamassa tervetulleeksi. Lämmittää mieltä moinen. Tsekki sujui taas muuten hyvin, mutta vaki-PA:mme ei kaikilta osin ollut aivan ässäkunnossa ja monitorienkin kanssa oli säätöä. No, onneksi ei ollut suurempia kiireitä.

Ruokaa saimme ja se oli hyvää. Sitten oli vuorossa aina niin ihanaa ajantappamista. Kävimme mulkaisemassa autolla Juvan keskustaa. Ulos ei ollut hinku, pakkanen oli palannut näin maaliskuun kunniaksi. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu ilmastollisesti. Otimme siis petanquen sisälle ja Lehtinen pieksi minut hotellin käytävällä ko. lajissa. Yhdeksältä saunaan koko bändin voimin. Se toimi. Sitten bäkkärille valamaan tunnelmaa. Vesku kertoi juttuja ja itse huonoilimme erilaisin tavoin. Mm. suunnittelemalla keikkareissuilla tehtävää sketsisarjaa. Odottakaa vaan. "Kai veretään sauhut!?".

Keikka oli vartin yli puolenyön. Väkeä oli pakkautunut lavan eteen ja tunnelma tiivistyi. Oma olo ei ollut paras mahdollinen, mutta raittiiden tuntien ja parin votkabatterin jälkeen nousemaan päin. Nousimme kaikki. Lavalle. Jotenkin tuntui siltä, että nyt lähtee. Ja lähti. Juva rokkasi, me rokkasimme. Parin ensimmäisen keikan tökkiminen soitossa jäi taka-alalle ja ainakin Kuokkasen kanssa tunsimme petranneemme kosolti. Tuntui hyvältä vetää kun ei tarvinnut jännitellä sormien asentoa ja yleisön ja bändin välinen yhteys löytyi oivasti. Illan paras spiikki taisi koskea "sulhasparia" ja toivottavasti Aholan tervehdys yleisölle ei näyttänyt turhan tutulta vuosisadan alkupuoliskon Saksasta.

Encorena kaikuivat Orjatar ja TLT. Yleisö piti, me myös. Sitten perinteiset yleisönkättelyt ja takahuoneeseen huilaamaan kaikkensa antaneena. Oli pakko vaan huilata. Ja ottaa pari kylmää olutta palkinnoksi. Takahuoneen tunnelma oli Tuomaisen sanoin hieman "salvadordalimainen". Oli kameroita, koiria, huutamista. Kun sain juomani loppuun, karkasin nukkumaan. Lehtinen teki samoin. Kuokkanen ja Tuomainen ainakin valvoivat oikein kunnolla taas. Toiset ne jaksavat.

Aamulla väsytti, mutta krapula loisti poissaolollaan. Suuntasimme siis aamupalalle, Lehtisen lisäksi mukaan tarttui PA-Aki, Knuutinen ja Järvinen. Sitten roudailun pariin. Toki Lehtinen ja Tuomainen olivat jo loistavasti pakanneet kamat valmiiksi. Kamat saatiin mahtumaan autoon, mutta viimeisiä myöhästelijöitä jouduttiin vielä odottelemaan hyvä tovi. Noh.

Paluumatka oli pitkä. Tuomainen haisi viinalle. Ensin vanhalle, lopuksi vielä uudelle. Se oli mukavaa, tämä ei ole siis syytös. Perillä oltiin sanalla sanoen myöhään. Seitsemän aikaan taisin päästä vihdon kotiin. Mutta perhana että rankkuudestaan huolimatta kiertäminen oli taas hienoa! Torstaina mennään taas ja mahtaville areenoille: Poriin ja Turkuun. Esiinnymme myös lauantaina Huuma-ohjelmassa. Keikat on parasta.

Hjuvalta tuntui.

[Rantanen]

HUOMIO!

Sivuston uudistus jatkuu ja näin ollen TB-päiväkirja siirtyy sivuston "ekstra"-osion kohtaan "verkkopäiväkirja" ainakin toistaiseksi kokeilumielellä. Tätä ei päivitetä enää, vaan seuraavien keikkojen raportit menevät em. paikkaan.

Katsotaan mitä tuleman pitää.