RMJ Party Campin piti parantaa edellisvuoden pettymyksen (emme tosin itse olleet sitä kokoemassa) jälkeen roimasti ja lähdimmekin suurella innolla katsastamaan taas kohti Rauman aikojen meininkiä palannutta tunnelmaa, kesän ainoaa isoa festariamme ja juhannuksen ainoaa rypistystä. Teimme, ellemme vuoden ekotekoa, niin vähintään melkoisen sählingin, sillä jokainen bändin jäsen saapui Poriin eri ajoneuvolla. Syynä oli erilaisia juhannuksenviettokuvioita ja seuralaisten mukanaoloa. Itse hyppäsin komean alkukesän auringon saattelemana Paavolan ja Tuomaisen täyttämän keikkaratsun kyytiin kotipihassa ja suuntasimme vaihtelun vuoksi pikkuteitä Kauvatsan ja Kullaan kautta kohti Poria. Hotellihuone haltuun, Kuokkanen kyytiin ja festarialueelle, jota oltiin valmistelemassa illan koitosta varten. Nightwish teki soundcheckiään puitteet aika ns. isollaan ja yleisöalue huokui tyhjyyttään. Portithan avattaisiin vasta viideltä ja me vetäisimme ensimmäisenä vain tovin tämän jälkeen.

Yövissyn jälkeen pääsimme roudailemaan kamoja lavalle apukäsien auttelemana ja pystyttelyt ja miksaajavuorossa olevan Hesekielin johtamat tsekkaukset sujuivat ilman ongelmia. Tosin itse luulin, ettei aikaa bändin kanssa soittamiselle olisi ja huitelin muualla, kun moista suoritettiin. Onneksi Tuomainen paikkasi heitellen Älä mene metsään -biisin lonkalta ilmoille. Asemani oli vaarassa. Tämän lisäksi ainoa henkilökohtainen ongelmani oli korvatulppieni hukkuminen edeltävällä keikalla ja kun jouduin outoja, huonompia, käyttämään, ei mistään tahtonut saada oikein selvyyttä. Tsekin jälkeen paistattelimme päivää ja maistattelimme oluset.

Intron soidessa oli aika astella lavalle. Portit oli juuri avattu, joten olihan se selvää jo ennalta, ettei mahdollisesti soittopäivätorstaina töissä olleet ihmiset ole liian sankoin joukoin paikalle ehtineet. Muutama rivillinen uskollisia sotureita otti kuitenkin bändin vastaan erinomaisesti ja keikan edetessä ihmisiä virtasi koko ajan pelipaikalle, niin että tunnelma vain parani. Veto oli fiilikseltään mukavan maanläheinen, bändi veti ihan hyvällä otteella ja loppua kohti meininki kasvoi. Hienoa! Sääkin alkoi huonontua vasta vetomme jälkeen. Settilista sisälsi festarin henkeen sopivasti peruskauraa ja TLT:n viimeisen soinnun vielä kaikuessa Kirjurinluodossa oli mukavaa laskeutua lavalta yleisöä tervehtimään. Kiitos!

Oman vedon jälkeen valtaosa soittajista karkasi menemään, mutta istuskelimme lavantauksen mainiossa anniskeluteltassa vielä tekniikan, ex-kuski Kuusikengän ja Hesekielin kanssa. Paavola&Tuomainen suuntasivat jossain vaiheessa matkoihinsa, mutta muuten vauhti kiihtyi. Apulannan keikka oli aivan hyvä, Nightwishin-katsomissuunnitelmista huolimatta taisinkin nähdä vain encoren. Hyvä oli kuitenkin meininki siellä sun täällä ja oli mahtavaa nähdä myös tuttuja festarivieraita olutkarsinassa. Lopulta aamuyöstä väsyneenä, mutta onnellisena nukkumaan. Juhannus jatkui kellä mitenkin, itsellä niin Myllytuvan tunnelmissa kun mökkeillenkin.